Nyt se on siellä, lupaus kirjasta
Tänään siitä tuli julkista: minun kirjallani on nyt oma sivu ja ISBN-numero ja julkaisuajankohta ja ihan kaikki.
Niin kuin oikealla kirjalla.
Aivan mieletöntä. Samaan aikaan tiedostan, että paljon työtä on vielä edessä, omaa tekstiään saa väännellä ja vuolla vielä moneen otteeseen, mutta silti sen työn tuloksesta tuli juuri pikkuisen todellisempaa.
Olen ollut laiska bloggari, anteeksi siitä. Voisin vedota kirjoittamiseen ja yleiseen kiireeseen, mutta ei, olen vain ollut laiska. Hurjasti on kyllä ehtinyt tapahtua sitten joulukuun:
Minusta on otettu virallinen kirjailijakuva (ei läheskään niin tuskallinen toimenpide, kiitos tosi kiltin kuvaajan).
Minulle on laadittu kirjailijaesittely (tai oikeastaan taisin kirjoittaa sen ihan itse eikä sitä edes muutettu kustantamossa).
Minun kirjani on mahdutettu 50, 150 ja 500 merkkiin (nämä olivat sloganin, ingressin ja esittelytekstin kokorajat - ja tuskallisen vaikeat tavoittaa!).
Ja kaikkein hankalimpana, kirjalleni on tehty kansi. Ei olisi uskonut, millainen homma siinäkin on. Ehdin itkeä monta itkua ja ahdistua kohtuuttoman paljon, kun sitä oikeaa ei vain tuntunut löytyvän. Mutta nyt olen äärettömän tyytyväinen lopputulokseen. Kaikki ne näkemäni kannet olisivat olleet upeita, mutta vain tämä tuntui oikealta juuri tähän kirjaan. Tämän kannen alle voin päästää tarinani.
Niin, vielä se itse teksti, sille on tapahtunut eniten. Ensin se kasvoi, kun piti kirjoittaa kauheasti lisää, jotta kaikki juonen aukot ja epäloogisuudet saataisiin paikattua. Sitten se lähti kutistumaan, kun luin, mitä oikeastaan olin tullut kirjoittaneeksi ja poistin siitä suurimman osan. Nyt ollaan itse asiassa pituuden suhteen vähän alle sen, mistä tämän editointikierroksen aloitin. Mutta sanojen määrällähän ei ole niin väliä, vain niiden järjestyksellä. Omasta mielestäni olen saanut juonta jäntevöitettyä ja keskeisiä teemoja paremmin esiin, mutta saa nähdä, katsooko kustannustoimittaja sitä samoilla silmillä.
Mutta tärkeintä on, että kirjani on nyt (melkein) totta, kirjallani on kasvot.
Ja niin on sitten minullakin, mutta siitä toisen kerran.
Niin kuin oikealla kirjalla.
Aivan mieletöntä. Samaan aikaan tiedostan, että paljon työtä on vielä edessä, omaa tekstiään saa väännellä ja vuolla vielä moneen otteeseen, mutta silti sen työn tuloksesta tuli juuri pikkuisen todellisempaa.
Olen ollut laiska bloggari, anteeksi siitä. Voisin vedota kirjoittamiseen ja yleiseen kiireeseen, mutta ei, olen vain ollut laiska. Hurjasti on kyllä ehtinyt tapahtua sitten joulukuun:
Minusta on otettu virallinen kirjailijakuva (ei läheskään niin tuskallinen toimenpide, kiitos tosi kiltin kuvaajan).
Minulle on laadittu kirjailijaesittely (tai oikeastaan taisin kirjoittaa sen ihan itse eikä sitä edes muutettu kustantamossa).
Minun kirjani on mahdutettu 50, 150 ja 500 merkkiin (nämä olivat sloganin, ingressin ja esittelytekstin kokorajat - ja tuskallisen vaikeat tavoittaa!).
Ja kaikkein hankalimpana, kirjalleni on tehty kansi. Ei olisi uskonut, millainen homma siinäkin on. Ehdin itkeä monta itkua ja ahdistua kohtuuttoman paljon, kun sitä oikeaa ei vain tuntunut löytyvän. Mutta nyt olen äärettömän tyytyväinen lopputulokseen. Kaikki ne näkemäni kannet olisivat olleet upeita, mutta vain tämä tuntui oikealta juuri tähän kirjaan. Tämän kannen alle voin päästää tarinani.
Niin, vielä se itse teksti, sille on tapahtunut eniten. Ensin se kasvoi, kun piti kirjoittaa kauheasti lisää, jotta kaikki juonen aukot ja epäloogisuudet saataisiin paikattua. Sitten se lähti kutistumaan, kun luin, mitä oikeastaan olin tullut kirjoittaneeksi ja poistin siitä suurimman osan. Nyt ollaan itse asiassa pituuden suhteen vähän alle sen, mistä tämän editointikierroksen aloitin. Mutta sanojen määrällähän ei ole niin väliä, vain niiden järjestyksellä. Omasta mielestäni olen saanut juonta jäntevöitettyä ja keskeisiä teemoja paremmin esiin, mutta saa nähdä, katsooko kustannustoimittaja sitä samoilla silmillä.
Mutta tärkeintä on, että kirjani on nyt (melkein) totta, kirjallani on kasvot.
Ja niin on sitten minullakin, mutta siitä toisen kerran.
Onnea! Kumman kustantamon muuten lopulta valitsit?
VastaaPoistaJa vielä:) Voitko vähän valaista tuota kustannusprosessia siltä osin, että kun sait sen sopimuksen ennen näitä työstöjä, niin mitä tapahtuisi, jos kustantamossa ei oltaisi ”tyytyväisiä” niihin tms. Ja pelottiko sinua itseäsi se, että onnistutko työstämään valmiiksi kirjaksi? Näistä olen ennenkin kuullut, mutta ulkopuoliselle jää hämärän peittoon, kuinka ”keskeneräinen” se kuitenkaan oikeasti on. Kuulostaako vain enemmältä työltä mitä sitten kuitenkaan oikeasti on oleva? Ja kiitos, jos valaiset:)
VastaaPoistaLähdin kustantamo nro 2:n kelkkaan :)
VastaaPoistaKyllä työtä tosiaan on vielä ennen valmista kirjaa, vaikka itse kuvitteli tekstin olevan valmis jo, kun sen uskalsi lähettää kustantamoihin. Mutta aina löytyy jotain pientä hiottavaa ja mietittävää... Mitään suuria muutoksia kustantaja ei ole ehdottanut eikä tekstiä ole (ainakaan vielä) yritetty viedä mihinkään tiettyyn suuntaan, eli kaipa nuo ovat olleet tyytyväisiä siihen tällaisenaan (noine pienine tarkennuksineen). Kustannusala tuntuu perustuvan tosi vahvasti luottamukseen, puolin ja toisin, ja niin minunkin pitää vain luottaa, että siellä osataan auttaa minua tekemään oikeat valinnat ja terävöittämään teksti sellaiseksi kuin sen on aina ollut tarkoituskin olla!
Ok, kiintoisa kuulla. Kiitos. Kiinnostavaa myös, kun joskus toivottavasti paljastat, kuka olit ja mikä on kirjasi...
VastaaPoistaHei, ja miten prosessisi etenee? Täällä käynyt välillä katsomassa. Ja saako kysyä, mitä numero 1 sanoi lopulta? Olen saanut, mikäli päättelen mielessäni kustantamon oikein, tästä kustantamosta jahkailevan kuvan (kuulemani perusteella). Ja vähän ihmettelen, miksi he ovat niin jahkailevia? Vai onko se vain suurten kustantamoiden iso koneisto, mikä aiheuttaa jahkailua? Harkitsevuus ei ole huono ominaisuus, mutta siinä voi myös menettää paljon. Taivaslaulu, joka myi paljon, sai heti Gummerukselta soiton. Mutta ei kelvannut tälle epäilemälleni kustantamolle. Teit varmasti hyvän valinnan.
VastaaPoista