Editointi voi olla kivaa (jollekin)
On ehtinyt hurahtaa noin kuukausi kustannussopimuksen allekirjoittamisesta ja työtahti on ollut hyvin epätasainen.
Ensin oli hirveä hinku painaa loput muutosehdotukset läpi heti ja saman tien, mutta sitten tuli taas muu elämä väliin ja kaikki hidastui puolelle teholle, jos siihenkään. Sinänsä tekstin kanssa ei ole hirveä kiire, vaan saan tehdä muutoksia ja korjauksia aika rauhassa - ja nämä ovat siis yhä juonellisia juttuja, lausetasolle päästään vasta sitten joskus tämän jälkeen.
Tämä työn verkkaisuus tuli minulle täytenä yllätyksenä, koska olin luullut, että kaiken pitää olla valmista n. pari vuotta ennen julkaisua ja koko ajan on kiire hopi-hopi. Mutta ilmeisesti vaikka julkaisuajankohta olisi ensi syksynä (kuten minun tekeleelläni), tekstin tarvitsee olla taittovalmis vasta kesän alussa. Edessäni on siis erittäin kirjallinen kevät!
Ainoa, minkä kanssa oikeasti on kiire, on kansi. Se tarvitaan paitsi kustantamon omaan katalogiin, myös esim. marketteja varten, koska ilmeisesti ne lyövät tilauksensa kiinni jo huomattavan aikaisin. Jos siis halutaan, että minunkin kirjani löytyy listoilta, sillä on oltava kansi heti vuodenvaihteen jälkeen. Tähän sisältyy montakin absurdin pelottavaa ajatusta, mutta jos nyt ohitan mielikuvat minun pienokaisestani Prisman hyllyssä, jossain siellä ruokakirjojen ja urheilijaelämäkertojen välissä, niin kannen kannalta olennaisin elementti lienee teoksen nimi. Jota minulla ei vielä ole.
Jotenkin olin kuvitellut, että nimi tulisi kustantajalta lähes annettuna - se kun kuitenkin lukee oikein erikseen kustannussopimuksessa, että kansi ja nimi ovat kustantajan omaisuutta ja myös ratkaisuvalta niistä on viimekädessä kustantajalla, ei minulla. Mutta yllättäen he odottivatkin tässä minun panostani! Aika röyhkeää.
No, minulla oli joitain ehdotuksia, mutta mikään niistä ei mennyt suoraan läpi. Kustannustoimittajalta tuli myös liuta ehdokkaita, joista taas minä en en oikein innostunut. Sitten heitin monen vakavan ehdotuksen seassa yhden ihan läpällä - ja nyt näyttäisi, että se voisi mennä läpi! Olen tästä oikein mielissäni, koska nimi nauratti itseäni, eli väistämättä se tulee naurattamaan myös muita.
Nyt kun - tai jos - nimi on löytynyt ja graafikko tekee taikojaan kannen kanssa, minulle jää vain kirjoittaminen. Minulla on jo lista asioista, joita pitää tarkentaa ja korjata ja muuttaa, mutta sitä mukaa kun tekee noita pieniä säätöjä, uusia nousee esiin.
Hetkittäin iskee paniikki: entä jos tämä ei ikinä valmistu? Entä jos aina löytyy jotain, entä jos julkaisu viivästyy, koska hinkkaan ja viilaan jotain kohtaa loputtomiin enkä osaa enää lopettaa?
Toivon, että kustantaja polkaisee jalallaan maata siinä vaiheessa ja pistää minut ruotuun, tarvittaessa väkivalloin. Koska ei tässä täydellisyyttä olla tavoittelemassa, parasta mahdollista vain, ja silloin pitää varmaan pystyä sietämään myös virheitä.
Ensin oli hirveä hinku painaa loput muutosehdotukset läpi heti ja saman tien, mutta sitten tuli taas muu elämä väliin ja kaikki hidastui puolelle teholle, jos siihenkään. Sinänsä tekstin kanssa ei ole hirveä kiire, vaan saan tehdä muutoksia ja korjauksia aika rauhassa - ja nämä ovat siis yhä juonellisia juttuja, lausetasolle päästään vasta sitten joskus tämän jälkeen.
Tämä työn verkkaisuus tuli minulle täytenä yllätyksenä, koska olin luullut, että kaiken pitää olla valmista n. pari vuotta ennen julkaisua ja koko ajan on kiire hopi-hopi. Mutta ilmeisesti vaikka julkaisuajankohta olisi ensi syksynä (kuten minun tekeleelläni), tekstin tarvitsee olla taittovalmis vasta kesän alussa. Edessäni on siis erittäin kirjallinen kevät!
Ainoa, minkä kanssa oikeasti on kiire, on kansi. Se tarvitaan paitsi kustantamon omaan katalogiin, myös esim. marketteja varten, koska ilmeisesti ne lyövät tilauksensa kiinni jo huomattavan aikaisin. Jos siis halutaan, että minunkin kirjani löytyy listoilta, sillä on oltava kansi heti vuodenvaihteen jälkeen. Tähän sisältyy montakin absurdin pelottavaa ajatusta, mutta jos nyt ohitan mielikuvat minun pienokaisestani Prisman hyllyssä, jossain siellä ruokakirjojen ja urheilijaelämäkertojen välissä, niin kannen kannalta olennaisin elementti lienee teoksen nimi. Jota minulla ei vielä ole.
Jotenkin olin kuvitellut, että nimi tulisi kustantajalta lähes annettuna - se kun kuitenkin lukee oikein erikseen kustannussopimuksessa, että kansi ja nimi ovat kustantajan omaisuutta ja myös ratkaisuvalta niistä on viimekädessä kustantajalla, ei minulla. Mutta yllättäen he odottivatkin tässä minun panostani! Aika röyhkeää.
No, minulla oli joitain ehdotuksia, mutta mikään niistä ei mennyt suoraan läpi. Kustannustoimittajalta tuli myös liuta ehdokkaita, joista taas minä en en oikein innostunut. Sitten heitin monen vakavan ehdotuksen seassa yhden ihan läpällä - ja nyt näyttäisi, että se voisi mennä läpi! Olen tästä oikein mielissäni, koska nimi nauratti itseäni, eli väistämättä se tulee naurattamaan myös muita.
Nyt kun - tai jos - nimi on löytynyt ja graafikko tekee taikojaan kannen kanssa, minulle jää vain kirjoittaminen. Minulla on jo lista asioista, joita pitää tarkentaa ja korjata ja muuttaa, mutta sitä mukaa kun tekee noita pieniä säätöjä, uusia nousee esiin.
Hetkittäin iskee paniikki: entä jos tämä ei ikinä valmistu? Entä jos aina löytyy jotain, entä jos julkaisu viivästyy, koska hinkkaan ja viilaan jotain kohtaa loputtomiin enkä osaa enää lopettaa?
Toivon, että kustantaja polkaisee jalallaan maata siinä vaiheessa ja pistää minut ruotuun, tarvittaessa väkivalloin. Koska ei tässä täydellisyyttä olla tavoittelemassa, parasta mahdollista vain, ja silloin pitää varmaan pystyä sietämään myös virheitä.
Kommentit
Lähetä kommentti