"Näin menestyt kirjoituskilpailuissa"

Kuuntelin tässä päivänä muutamana taas Nuoren Voiman liiton Kirjoittamisesta-podcastia. Tällä kertaa vuorossa oli Jakso 5: Näin menestyt kirjoituskilpailussa, vieraina kirjoittava pariskunta.

Kummastakaan en ollut kuullut koskaan, mutta ilmeisesti he ovat voittaneet kirjoittamisen alueella aika lailla kaiken mahdollisen. Kyseessä on siis kaksi ns. ammattikilpailijaa (huom. ei ammattikirjailijaa), jotka osallistuvat kaikkiin mahdollisiin kirjoituskilpailuihin ja ilmeisesti myös menestyvät niissä. Kyse ei ole vain tuurista: he kertoivat valmistautuvansa kuhunkin kilpailuun lukemalla tuomariston omia julkaisuja, aiempien vuosien voittajatekstejä, arvioita ja lausuntoja. Heillä oli jopa valmis "kaava" (teesit, kuten he itse sanoivat), jonka mukaan he tekstinsä rakensivat ja joka tähtäsi luonnollisesti vain ja ainoastaan voittoon.

Ensin yritin ajatella, että no, harrastuksensa kullakin. Jotkut pariskunnat lenkkeilevät yhdessä, toiset osallistuvat kirjoituskilpailuihin. Mutta ei, ei se vertaudukaan. Kirjoituskilpailut eivät ole puolimaratoneja tai akankantoja tai mihin ne lenkkeilijät sitten osallistuvatkaan. Koska toisin kuin nämä kaksi ammattikirjoituskilpailijaa kuvittelivat, kilpaileminen urheilussa ja kilpaileminen kirjallisuudessa eivät ole lainkaan sama asia.

Tiedän, että kirjoituspuolella järjestetään paljon kilpailuita, varmaan enemmän kuin esim. kuvataiteessa (tuskin kuitenkaan enemmän ja näkyvämmin kuin vaikka musiikissa). Mutta ajatus, että joku maalaisi vain ja ainoastaan kilpailuja varten on järjetön. Että kuvanveistäjä teroittaisi talttansa vain ennen vuosittaista kuvanveistokilpailua ja lopun vuotta taltta pysyisi sitten työkalupakissa, siinä vasaran ja jakoavaimen välissä?

Juuri näin nämä kaksi markkinoinnin (sic!) parissa työskentelevää ammattikilpailijaa siis tekivät. Kumpikaan ei kirjoittanut mitään kilpailujen ulkopuolella, vaan heidän koko kirjoitusharrastuksensa rakentui yksinomaan kilpailuiden varaan. Kilpailuihin he osallistuvat yleensä useammalla tekstillä, jotka kaikki laaditaan vain ja ainoastaan ko. kilpailua varten. Eihän siinä edes ehdi kirjoittaa enää mitään muuta, kun on kiire voittaa.

Ja he halusivat voittaa. He kutsuvat itseään "tavoitteellisiksi" kirjoittajiksi, mikä heidän kohdallaan siis tarkoittaa, että he osallistuvat kaikkiin kilpailuihin verenmaku suussaan.

Minusta tässä on jotain perusteellisen vinoutunutta. En osaa aivan tarkoin muotoilla sitä sanoiksi, mutta perhana, eihän se nyt voi olla oikein! Itsekin olen osallistunut kilpailuihin, yrittänyt hioa tekstini niin hyviksi kuin mahdollista, ja välillä olen onnistunut, välillä en. Mutta ajatus, että minua (ja muita) olisikin vastassa ihmisiä, jotka ihraavat niin ison osan ajastaan, ei varsinaiselle kirjoittamiselle, vaan kilpailemiselle - se nyrjäyttää aivoni.

Oen tässä asiassa varmaan vain tavattoman naiivi, kun kuvittelen, että taiteen puolen kilpailuissa olisi kyse aidosti lahjakkaiden tekijöiden löytämisestä. Mutta ehkä se sittenkin on vain peliä, ja pelissä voi pärjätä, kun oppii pelin säännöt - ja ennen kaikkea kun oppii hyväksikäyttämään niitä sääntöjä. En vain millään haluaisi ajatella kirjoittamista puhtaasti tekniikkalajina. Ehkä siksi en ole kilpailuja koskaan voittanutkaan.

Masentavintahan on, että ainoa kilpailu, johon olin ajatellut tänä vuonna osallistua, aloittelevien kirjoittajien scifi- ja fantasianovellien kirjoituskilpailu Nova, on juuri se kilpailu, jonka nämä kaksi ammattilaista ilmoittivat voittavansa seuraavaksi. Että turha tässä on vaivautua, ei minulla ole mitään mahdollisuuksia kuitenkaan, kun en kirjoita heidän voittokaavallaan. Onnea vaan voittajille.