Kirjoittaja ruoskii itseään (ja ojentaa sitten ruoskan kustantajalle)
Kun mitään ei opi. Ne puhuvat jatkuvasta oppimisesta, koko elämän kestävästä, mutta ei, ei kukaan mitään opi. Vähiten minä.
Viimeksi nyyhkytin hylkäyskirjettä nro 2. Ja tänään lähetin saman käsikirjoituksen kahdelle uudelle kustantajalle. Pitää kivasti stressin tasapainossa, kun aina on neljä hylkäystä odotettavissa!
Kimmokkeena tälle näennäisen irrationaaliselle teolle oli Nuoren Voiman Liiton arvostelupalvelun kriitikko. Siis sen samaisen arvostelupalvelun, jonne lähetin tuotokseni sen jälkeen, kun olin jo ehtinyt lykätä sen menemään suurimmille kustantajille (ja niin ne luulevat, että kirjoittajat ovat hidasta, pohdiskelevaa sorttia!). Arvostelu nimittäin kotiutui vain pari päivää tuon viimeisen hylkäyskirjeen jälkeen - ja se oli suorastaan ylistävä.
Täytyy myöntää, että se pisti pään pyörälle. Vajaan viikon sisään olin saanut kaksi "palautetta", joista ensimmäinen kiitteli ihan hyvästä yrityksestä mutta totesi ettei silti kelpaa heille - ja joista toinen kehui ja kannusti ja toivoi näkevänsä tekstin julkaistuna. Tunteiden vuoristorata, nyt entistä jyrkemmillä nousuilla ja pudotuksilla!
Sulattelin sitten tuota aikani. Luin jopa itse kässärinkin uudestaan (ja voi jeesus, miten paljon kaikkea korjattavaa sieltä löytyikin, hävettää aivan!), mutta kaiken sulattelun ja lukemisen ja viilailun lopputulema oli, että ehkä tätä pitää kuitenkin vielä koettaa tarjota jonnekin. Koska... no, pakko.
Joten nyt siirryin kustantajien listalla hieman pienempiin päin ja lähetin käsikirjoituksen kahdelle keskisuurelle kustantajalle. Luultavasti lähetän sen vielä yhdelle, vaikka se sotkeekin Neljän hylsyn -säännön. Mutta ehkä joku noista aiemmista ehtii laittaa hylsyn jo ennen sitä ja maailmassa on taas tasapaino...
Viimeksi nyyhkytin hylkäyskirjettä nro 2. Ja tänään lähetin saman käsikirjoituksen kahdelle uudelle kustantajalle. Pitää kivasti stressin tasapainossa, kun aina on neljä hylkäystä odotettavissa!
Kimmokkeena tälle näennäisen irrationaaliselle teolle oli Nuoren Voiman Liiton arvostelupalvelun kriitikko. Siis sen samaisen arvostelupalvelun, jonne lähetin tuotokseni sen jälkeen, kun olin jo ehtinyt lykätä sen menemään suurimmille kustantajille (ja niin ne luulevat, että kirjoittajat ovat hidasta, pohdiskelevaa sorttia!). Arvostelu nimittäin kotiutui vain pari päivää tuon viimeisen hylkäyskirjeen jälkeen - ja se oli suorastaan ylistävä.
Täytyy myöntää, että se pisti pään pyörälle. Vajaan viikon sisään olin saanut kaksi "palautetta", joista ensimmäinen kiitteli ihan hyvästä yrityksestä mutta totesi ettei silti kelpaa heille - ja joista toinen kehui ja kannusti ja toivoi näkevänsä tekstin julkaistuna. Tunteiden vuoristorata, nyt entistä jyrkemmillä nousuilla ja pudotuksilla!
Sulattelin sitten tuota aikani. Luin jopa itse kässärinkin uudestaan (ja voi jeesus, miten paljon kaikkea korjattavaa sieltä löytyikin, hävettää aivan!), mutta kaiken sulattelun ja lukemisen ja viilailun lopputulema oli, että ehkä tätä pitää kuitenkin vielä koettaa tarjota jonnekin. Koska... no, pakko.
Joten nyt siirryin kustantajien listalla hieman pienempiin päin ja lähetin käsikirjoituksen kahdelle keskisuurelle kustantajalle. Luultavasti lähetän sen vielä yhdelle, vaikka se sotkeekin Neljän hylsyn -säännön. Mutta ehkä joku noista aiemmista ehtii laittaa hylsyn jo ennen sitä ja maailmassa on taas tasapaino...
Kommentit
Lähetä kommentti