Kirjoja kirjoittamisen aikaan

Jostain syystä en ole koskaan pystynyt lukemaan mitään silloin, kun kirjoitan. En tietoisesti ainakaan pelkää vaikutteita tai plagiointia, mutta päähäni ei vain mahdu kahta tarinakokonaisuutta kerrallaan. Kun kirjoitan, olen niin sisällä omassa tarinassani, etten pysty hyppäämään toisen kelkkaan. Ja toisaalta jos luen, kirjoittaminen tahtoo tyssätä siihen paikkaan.

Olen harkinnut lukemista. Mikä tietysti kääntäen tarkoittaa, että kirjoittaminen tökkii. Sen jälkeen, kun menin tekemään emämunaukseni ja lähettämään käsikirjoitukseni kustantamoihin, en oikein ole saanut vaihdetta päälle. Olen kyllä aloitellut pariakin uutta tekstiä, editoinnut yhtä vanhaa, mutta mikään niistä ei ole vienyt minua kunnolla mukanaan.

Miksen siis kokeilisi vaihteeksi lukemista? Koska se pelottaa. Pelkään, että luen jotain niin hyvää, että kaikki omat tuotokseni alkavat vaikuttaa entistäkin surkeammilta, kunnes masennun ja ahdistun niin, etten pysty enää kirjoittamaan mitään. Näin on käynyt ennenkin, ja siitä riittämättömyyden tunteesta yli pääseminen on yllättävän työlästä ja hidasta.

Silti. Kirjat huutavat hyllyssä. Pakkohan niille on vastata.